Lampi-Rockin juuret ovat Jokelan 125-vuotisjuhlavuoden syksyn bänditapahtumassa, joka pidettiin 3.9.1999 Kolsan koululla. Bändit konserttiin löytyivät soittelemalla tutuille ja ventovieraillekin. Muutaman tunnin mittaiseen konserttiin löytyi helposti kuusi jokelalaista yhtyettä (Riversiders, Izmir, The Rollin´ Zombies, life going down, Da Wankah ja Destroyers). Tapahtuman budjetti oli noin kolmesataa markkaa, mutta hyvin sillä tultiin toimeen. Kyseistä tapahtumaa suunniteltaessa syttyi kipinä järjestää hieman isompi tapahtuma ulkona. Jokelan historiaan kuuluu olennaisena osana tiilenpoltto, johon tarvittiin paljon savea. Savenoton seurauksena syntyi runsaasti pieniä lampia, joita on nykyäänkin ympäri Jokelaa ja sen lähialueita. Koulukeskuksen kentän vieressä on lampi, jonka äärelle nuoret jo muinaisina aikoina (no, ainakin 80- ja 90-luvulla) kokoontuivat kesäkautena illanviettoon. Näin syntyi siis tapahtumalle sopiva paikka ja nimi Jokelan keskelle, lammen rannalle.
Jokelassa kuultiin 9.6.2001 kello 10.00 -21.30 musiikkia 15 yhtyeen voimin. Esiintyjinä olivat Materia, Ugly Bitch, Rising into bottom, Prolific, Riversiders, The Rod Benders, Tom Sawyer, kulttuurikantri-yhtye Etten Sanoisi, Broken Planet, Colditz, Cam & Leon, Suruvirne, KäRHü, life going down ja Line 86. Lisäksi esiintyi yksi nimetön yhtye, joka ilmoittautui lauantai-aamuna. Tapahtuman ajankohta oli tällä kertaa hyvä, mutta sää ei suosinut. Vettä oli satanut koko yön ja satoi koko päivänkin. Yleisöä oli kyllä enemmän kuin ensimmäisellä kertaa, mutta sähkölaitteet eivät pitäneet kosteudesta, joten tekniikan kanssa oli työtä enemmän kuin tarpeeksi. Päivä sujui kuitenkin mainiosti ja jälleen kertaan useimmat olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja toivoivat perinteen jatkuvan. Kunhan vain sää ensi vuonna suosisi…
Illalla alkoi Monarilla toinen uusi kokeilu - Konehuone. Illan esiintyjiin kuuluivat Sam Lemon & Co ja NXA feat. JayP. Ideana oli se, että edelleenkin paikallisia juuria omaavat konemuusikot pääsevät soittamaan omia tuotoksiaan livenä. Kaupallista musiikkia ei taphatumassa kuultu. Yleisöä ei paikalle kuitenkaan kertynyt montaa, mutta muutamat onnekkaat olivat todella tyytyväisiä. Monarin salista oli tehty tasokas koneellisen musiikin mekka. Konehuonetta piti kokeilla uudemman kerran syksyllä, mutta... viimeistään elokuussa 2003 sitten.
Lava saatiin kuitenkin juuri ennen Konehuoneen päättymistä rungoltaan valmiiksi. Toivoimme vain salaa, että sade lakkaisi aamuun mennessä. Mutta koska edellisvuonna aurinko oli paistanut koko tapahtuman ajan, niin vuonna 2003 oli taas sateen vuoro. Aamu alkoi kuuden aikaan katteen leikkaamisella ja asentamisella. Ja jälleen kerran tuli uskomaton kiire saada kaikki kuntoon ennen ensimmäistä esiintyjää. Mutta tiukalla ja kovalla työllä sekin onnistui.
Päivätapahtuman aloitti Children of Jokelalampi ja edellisenä iltana tapahtumaan buukattu kumma veti toisen setin. Muut esiintyjät olivat Scarecrow, Suruvirne, Assembly Line, Wire, Quiet, Tom Sawyer, Colditz ja illan pääesiintyjä Fragile Hollow.
Uuden lavasijoittelun ansiosta yleisöllä olisi ollut aurinkoisen sään sattuessa mahdollisuus päästä loikoilemaan nurmelle aikaisemman hiekkakentänm sijasta. Tällä kertaa tosin kostea nurmikko ei oikein houkutellut istuskelijoita. Samalla konseptilla aiotaan kuitenkin jatkaa.
Lauantai-illan hämärtyessä yleisö ja bändit siirtyivät Monarille sisätiloihin Pörinäklubiin. Illan mättömusiikista vastasivat Pofony (Tampere), Dewlap (Lehtimäki), kÄRHü (Heinola), Satura Lanx (Huittinen), life going down (Jokela).
Tällä kertaa päätapahtuman yleisjärjestelyt pidettiin samoina kuin edellisvuonna. Kuljetuspuoli ja äänentoistokin tehtiin samalla kalustolla kuin edellisvuonna (Isot kädet Hannekselle!). Muutama myyntipaikkakin oli myyty, mutta jostain kumman syystä ensin niin innokkaat kauppiaat eivät saapuneet paikalle eivätkä edes ilmoittaneet poisjäännistään. Siinä meni parisataa euroa budjetista pois äkkiarvaamatta ja yleisöltä jäi hennatatuoinnit, paellat ja t-paidat saamatta.
Pörinäklubin paikkaa päätettiin vaihtaa koulukeskukseen, jossa olisi isompi sali kuin Monarilla. Tilankäyttöluvan saaminenkin onnistui, kun tein tarpeeksi hyvän suunnitelman tilojen ja järjestyksenvalvojien käytöstä. Lisäksi salin lattia matotettiin vahinkojen välttämiseksi.
Perjantaina 20.8. saatiin päälava kasattua kerrankin melko hyvissä ajoin ja samaan aikaan saatiin tekniikka Pörinäklubille hyvin pitkälti valmiiksi. Kerrankin pystyi nukkumaan ennen tapahtumaa melko kohtuulliset kuuden tunnin unet. Olisi kyllä ehkä kannattanut jättää nukkumatta:) Aamu valkeni melko mukavan valkeana, tosin uhkaavia pilviä näkyi taivaanrannassa. Päälavan tekniikkaa pystytettäessä alkoikin oikein kunnon myrsky. Vettä tuli taivaalta oikein kunnolla, sähköt menivät pariin otteeseen noin puoleksi tunniksi. Sateen pitkittyessä päätettiin tapahtuma aloittaa sisätiloissa Pörinäklubin tekniikalla toivoen, että sää kirkastuisi iltaan mennessä. Sade loppuikin hieman ennen puoltapäivää ja jakamalla tekninen henkilöstö puoliksi, saatiin tapahtuma alkamaan vain hieman myöhässä sisätiloissa. Samalla rakennettiin ulkolavan tekniikkaa, jonne sähkötkin saatiin lopulta vedettyä pahimman tulvan mentyä ohi.
Kolme ensimmäistä bändiä esiintyi sisätiloissa, jonka jälkeen päästiin siirtymään aurinkoiseen ulkoilmaan nauttimaan musiikista. Päivän esiintyjäkaartina olivat Byrogratia, Huojuvat Lyhdyt, Harha, kumma, Wire, Tom Sawyer, Väki, Myne, Prinston, Suruvirne ja Protoni.
Yleisö alkoi sateen loputtua uskaltautua ulos kodeistaan ja hipsiä kohti lammen rantaa. Iltaa kohden väkimäärä lisääntyi oikein mukavasti ja Protonia oli alueella katsomassa 500-600 ihmistä. Lisäksi lammen toiselle puolen oli kokoontunut melkoinen lauma "varjojuhlijoita". Tällaisesta hyvästä vuodesta onkin hyvä jatkaa kohti ensi vuoden uusia kujeita. Niin ja budjettikin jäi lopulta plussan puolelle!
Historioitsijana Riku Rantakari